Marjatan päiväkirja Paavon matkasta

 psykiatrisessa järjestelmässä

                     BLOGI 4

 KUN JÄRJESTELMÄ  IMAISEE  SISÄÄNSÄ  SE  EI HELPOSTI    LUOVUTA SIITÄ  POIS

PAAVON ELÄMÄÄ KOTONA SAIRAALAN JÄLKEEN

Paavo on nyt kotiutunut sairaalasta.  Päivittäinen lääkelista  on pitkä. Tällaista lääkemäärää hän ei ole koskaan elämässään tarvinnut eikä nauttinut.
 Diagnoosina Paavo oli saanut  vakava masennus ilman psykoosioireita. 

   Aamulla Efexor ja Opamox, päivällä Opamox, illalla kahdenlaista Seroguelia ja Opamoxia.

   Paavolle on järjestetty myös jatkohoito, joka kuuluu hoitojärjestelmän rutiiniin.   Psykiatrian poliklinikalle on jo annettu aika lääkärille. Lisäksi Paavolle on varattu paikka johonkin keskusteluryhmään. 

 

                        Normaali arki ei enää sujukaan

Nyt sitten pitäisi alkaa normaali kodin arki normaaleine kodin askareineen. Pihamaa odottaa ruohonleikkuuta, talo lämmityksen ja muun toimintatekniikan hoitoa.

   Mutta suurempaa aktiivisuutta ja monista asioista huolehtiminen viiden kuukauden sairaalassa makaamisen jälkeen ei niin vain  onnistunutkaan. Lääkkeiden lamaannttava vaikutus näkyy  selvästi.    Elimistön toiminta oli tahmeaa, kaikki kehon liikkeet hitaita,jäykkiä ja tokkuraisia. Väsyttää.

   Paavo yritti käydä muutaman kerran keskusteluryhmässä 30 km päässä, mutta totesi että ei pysty enää ajamaan autoa turvallisesti. Parkkipaikalla ei pysty enää peruuttamaan autoa ja muutenkin ajo on epävarmaa. Jos auto tulee tiellä vastaan Paavo jarruttaa vaistomaisesti ettei törmää siihen. Takana tulevat ovat vaarassa ajaa perään. 

  Ryhmässä käynnit loppuivat nopeasti, sairaalan hoito oli vienyt häneltä kyvyn ajaa autoa. Muutenkaan Paavo ei oikein ymmärtänyt ryhmän mielekkyyttä mitä hyötyä siitä olisi. Hän naureskeli kerran kun tuli sieltä että meille annettiin pussukoita joissa oli erilaisia hajuja joita piti tunnistaa haistelemalla  ja sitten piti kertoa mitä ne tuovat mieleen.

Päivät kuluivat suurimmaksi osaksi nukkumalla välillä käy syömässä. Televisiota ei jaksanut seurata, lehtien lukeminen alkoi takkuilla ei jaksanut keskittyä pitkiin teksteihin.

                       Efexorin haittavaikutukset tulevat

Tein merkittävän huomion. Aamulla kun hän otti Efexorin ja Opamoxin aamupalan aikaan, meni yleensä takaisin sänkyyn ja nukahti. Muutaman tunnin kuluttua Paavo herää kauheaan oloon. Sydän hakkaa voimakkaasti epäsäännöllisesti, palelee, tuntuu vapinaa.   Tätä tapahtuu joka aamu säännöllisesti. Lähden aamulla usein kodin ulkopuolelle työtehtäviin ja tulen käymään kotona syömässä.
  Paavo huutaa sängystä että tilaa pian ambulanssi en kestä tätä. Hädissään hän pyytää minua lähelleen ja alkaa puhua kaikista mahdollisista talon vioista ja miten niitä pitää korjata. On selvästi peloissaan.  Ei jaksa nousta sängystä eikä ole mitään vaatteitakaan mitä laittaisi päälle. Kuitenkin hän pakottaa itsensä nousemaan ylös, hoippuu suihkuun ja se piristää.

   Pian aamut Efexorin ottamisen jälkeen alkoivat muuttua suorastaan kauhuksi. Alkoi ilmestyä ihottumaa. Ihottumaa on ollut jo pitkään jonkin verran, mutta nyt kauhistun kun huomaan että koko selkä ja jalat ovat ihottumaa täynnä. Kutina on kovaa ja olo tuskainen kun pitäisi raapia mutta se lisää kipua.

   Paavo huomaa huolestumiseni kun sanon että lääke tekee tuota. Mutta hän alkaa vähättelemään, tämä on vain stressiä ikään kuin ei uskoisi sitä lääkkeestä johtuvaksi. 

  Iltapäivällä olo tasaantuu ja on suhteellisen normaalin oloinen illalla. Kolmen aikoihin iltapäivällä Paavon kuuluu ottaa Opamox ja se rauhoittaa tilannetta.

               Seroguelin haittavaiktukset alkavat näkyä

Iltaisin alkaa toistui uudenlainen kuvio. Kun  otti Seroguelin ja Opamoxin, hetken kuluttua alkaa vaeltelemaan ympäri taloa ikäänkuin hyrränä.

    Hän seisoo keittiössä hellan äärellä ja tuijottaa sähkökatkaisijoita jos levy sittenkin olisi päällä. Yön pimeydessä hän taskulamppu kädessä kulkee edestakaisin huone huoneelta, napsauttaa taskulampun päälle aina valokatkaisijan kohdalla ja tuijottaa sitä pitkää. Välillä käy taas katsomassa hellan katkaisijoita

ja taas siirtyy valokatkaisijoihin. Kirkas taskulampun valokiila vilkkuu pimeässä, sammuu, syttyy... sammuu…

  Puolen yön jälkeen huutelen hänelle sängystä että tule jo nukkumaan, se kirkas valon välkyttely ei tee hyvää sinun aivoillesi sehän sekottaa kokonaan unirytminkin. Mutta ei itse voi vaikuttaa tilanteeseen vaikka niin mielellään jo nukkuisikin, hän sanoo.Aivankuin jokin kuminauha vetäisi minua takaisin kun yritän lähteä nukkumaan.

   Tätä vaeltelua tapahtui joka yö. Välillä hän heittäytyi penkille tai sohvalle ja nukahti pieneksi hetkeksi ja taas ponnahti ylös tuijottamaan hellaa tai sähköpistokkeita. Joskus menen hänen luokseen ja pyydän nukkumaan. Paavo on poissa oleva "unissakävelijä" ja  huutaa vihaisena heiluttaen nyrkkiään minua kohti  jos otan kädestä kiinni ja yritän viedä nukkumaan.
  Aamuyöstä joskus kello 4 joskus jopa 8 aikaan aamulla hänen olemuksensa yht`äkkiä muuttuu ja rupeaa valmistautumaan normaalisti nukkumaan. Käy pesemässä hampaat, laittaa yövaatteet päälle ja nukahtaa nopeasti. 

   Illoista alkoi tulla painajaisia kun pelkäsi öitä ja vaeltamista, jolla ei voinut mitään.  Jotenkin hän vaistoaa että lääkkkeet vaikttavat ja niiden ottaminen siirtyy pikkuhiljaa aina myöhemäksi. Vastaavasti nukkumaan meno siirtyy myös aamun pikkutunneille. 
  Pelot hyökkäävät mukaan voimakkana. Nyt vesivaraaja   saattaa rikkoontua ja taloon tulee vedenpaisumus. Paavo varasi  kumisaappaat sängyn viereen että pääsee pakoon vettä. Hän kertasi ääneen ennen sänkyyn menoa miten toimisi kun vesi alkaa täyttää huoneen. 
  Lumi katolla romahduttaa talon ja jäädään puristuksiin. Yöllä kulkiessaan hän valitsi aina lepopaikakseen oven läheisyyden jotta pääsee nopeasti pakoon.
 Alan olla huolestunut, kuinka kauan ihminen kestää tällaista rääkkiä, eikö kukaan tee mitään?  

                         Poliklinikan asiakkaana 

Sairaalan jälkeen  hoito jatkuu psykiatrian poliklinikalla. Koska Paavo ei tällä hetkellä pysyt ajamaan autoa, eikä julkisia kulkuneuvoja kulje paikkakunnaltamme, on minun lähdettävä aina kyytimieheksi.  Samalla  olemme yhdessä lääkärin vastaanotolla. 
 Paavon runsas ja kova ihottuma ja siihen liittyvä kutina joka laukesi Efexorin  ottamisen jälkeen jälkeen  aamuisin oli asia joka kerrottiin heti lääkärille.
  Hän alkoi lopettamaan sitä heti.  Lääkkeen loputtua alkoivat päässä kummalliset sähköiskut ja olo muuttui huonovointiseksi. Tiesin että ne ovat vieroitusoireita. Vähitellen aamut rauhoittuivat ihottuma häipyi  ja se helpotti oloa.

 Kerroimme lääkärille  myös Seroguelin aiheuttamista  yövalvomisista. Kun Paavo vaeltelee ja tarkistelee monta tuntia öisin ja sitten  äkkiä muuttuu erilaiseksi, rauhoittuu ja tulee  nukkumaan, lääkärillä oli heti tieto mistä moinen ilmiö johtuu. Hän sanoi että kun ottaa Opaoxin samalla niin luultavasti sen vaikutus Seroguelin kanssa lakkaa ja siitä johtuu tuo äkillinen muutos olemuksessa. Hän kehotti ottamaan Seroguelin aamulla. Se rauhoittikin yöt mutta sitten päivät muuttuivat tokkuraisiksi ja sekaviksi.

Seroguelia alettiin sitten purkamaan pois. 
Kun Seroguelia oli enää pieni annos  iskivät vieroitusoireet ja olo kävi tukalaksi. Vähennyt oli liian nopeaa. Lääkäri kehotti palaamaan takaisin suurempaan annokseen ja sitten vähentämään hitaammin.

  Ihana lääkäri joka ymmärtää näiden lääkkeiden päälle! Seuratessani vierestä Paavon tuskaa ja kärsimystä, eikä voinut tehdä mitään, tuntui hyvältä että meillä oli joku joka ymmärsi ja osasi kuulla, tiesi mitä tapahtuu ja teki korkreettisesti jotain helpottaakseen tilannetta. 

  Sairaalassahan vain sanottiin että kaikki lääkkeiden tuomat uudet oireet, fyysisetkin, ovat Paavon sairauteen kuuluvaa. Kärsi, kärsi vaan se kuuluu masennukseen. Hyi! 
  Opamox oli  myös lopetettu. Lääkeiden vähentäminen piristi selvästi Paavoa. Hän jaksoi jopa käydä hiihtolenkillä. Hiihtäminen on ollut aina talven intohimo ja olemmekin tehneet paljon eväsretkiä  kauemmaksikin ympäristöön. 

Seroguelin lopetus kokonaan ei nyt toisella yrittämälläkään  onnistunut. Tilannetta pahensi  myös Opamoxin lopettaminen. Sehän on riippuvuutta synnyttävä bentsodiatsepaami joka aiheuttaa kovia vieroitusoireita. Paavolle lääkettä on syötetty  suuria annoksia monta kuukautta, joten riippuvuus on syntynyt varmasti. 

  Lääkäri ehdotti osastolle menoa, jossa lääkkeet    voisi purkaa pois turvallisesti ja katsotaan sitten puhtaalta pöydältä tarvitaanko niitä ollenkaan. 
   Lääkäri oli siis sitä mieltä että Paavo ei ehkä tarvitsisi tällaista lääkitystä lainkaan.