Marjatan päiväkirja Paavon matkasta psykiatrisessa hoitojärjestelmässä

                                    BLOGI  6

 KUN JÄRJESTELMÄ IMAISEE  SISÄÄNSÄ SE EI HELPOSTI PÄÄSTÄ SIITÄ POIS



                    Toisen osastojakson jälkeen kotona

Paavo on kotiutunut toiselta osastojaksolta elokuussa.
 
 Hänellä on lääkkeenä aaamulla Optipar ja illalla Zyprexa. Voimakaasta tokkuraisuutta aiheuttananut Opamox lopetettiin ja se näkyy selvästi olemuksessa pirstymisenä.
  
  Mutta edelleen käytänön asioiden hoitaminen  on hukassa.  Paavo soittelee milloin sähkömiestä, milloin putkimiestä katsomaan milloin mitäkin vikaa joita hän huomaa jatkuvasti. Todellista vikaa ei välttämättä ole, mutta epäily herää jos se meneekin rikki saa soittelemaan apua.
Talon lämmitys   on ongelma. Sen pitäisi olla automaattinen, mutta jostain syystä Paavo ei luota siihen vaan käy jatkuvasti tarkistamassa että kaikki pelaa.

 Väsymys on valtavaa. Päivät kuluvat  paljolti nukkuessa vaikka päiviin  mahtuu myös toimintaa.
  Mökkimatkat  ovat mukavia. Mökillä Paavolla on puuhaa lämmityspuiden tekemisessä.  Metsät ovat täynnä marjoja ja sieniä, niitä käymme poimimassa..

 Illat  ovat selvästi pirteimpiä ja aktiivisuus suurimmillaan, aamut  pitkälti iltapäivään tokkuraisia.
  Aamun tokkuraisuus kertoo minulle kuinka voimakasta lääkkeiden lamaannuttava vaikutus on koko keholle. Yöllä nukkuessa elimistön ei tarvitse kuluttaa  energiaa eikä lamaannuttetujen aivojen työskennellä, herätessä onkin valtava ponnistus lähteä normaalisti käyntiin. Tämä selittää paljolti sitä valtavaa väsymystä ja aloitekyvyttömyyttä mikä lääkkeiden käyttäjillä yleensä on.


                          Zyprexan haitat alkavat näkyä

Pian huomaan että  illalla Zyprexan ottamisen jälkeen Paavo muuttuu sekavaksi ja alkaa valvominen.  Se on nyt enenmmän sellaista paikallaan olevaa tuijottamista jota saattoi tehdä usean tunnin kerralla.  Välillä yritää tulla nukkumaan mutta aivankuin kuminauha vetäisi häntä sängystä ylös ja siirtyy tuijottamaan  uutta kohdetta kuten kuvasi minulle öisiä tekojaan.

Osasin hyvin yhdistää tämän lääkkeeseen koska se toistui säännöllisesti. Tämä sama ilmiöhän oli myös Seroguel lääkkeen kohdalla jota hän illalla otti.

  Minä olen huolissani, kuinka kauan Paavo  jaksaa tällaista yövaeltamista.     Vaikka puhumme tästä poliklinikan  lääkärille ei hän kommentoi mitenkään.

  Poliklinikalla käymme edelleen.  Lääkereseptit uusitaan ja se on siinä.Mikä on niiden jutteluiden perimmäinen merkitys jää epäselväksi. Keskustelemme Paavon kanssa tästä mutta se kuuluu sairaalan hoito-ohjelmaan ja hän on nyt hoidossa.   Mitähän hänestä oikein hoidetaan ja milloin  pitäisi alkaa näkyä  jotain tuloksia?  Tämä kysymys  toistuu mielessäni jatkuvasti.  Ei Paavokaan  osaa siihen vastata vaikka juttelemme asiasta.

  Väsymys alkaa lisääntymään selvästi. Ajattelu ja sanojen tuottaminen hidastuu.  Kasvoissa on ihottumaa, se hilseilee ja punottaa.
  Myös uusi ilmiö vapina alkaa ilmaantua mikä näkyy etenkin syödessä.  Sitten  Paavo alkaa ihmettelemään kuinka hänen kävelynsä on kumman töpöttelevää.  Ulkoinen olemus alkaa  muistuttaa robottimaista liikkumista. Autolla ajaminenkin  on taas loppunut ja minun täytyy olla kuskina joka paikkaan mennessä.

  Mutta  kun kerromme lääkärille tuosta töpöttävästä kävelystä ja kovasta vapinasta,hän havahtuu parkinsonismin oireista  ja  alkaa vähentää  heti Zyprexaa.
Myös Optiparia aletaan vähentää tarkoituksena lopettaa sekin.

                    Monen vuoden yövalvomiset loppuvat

Sitten tapahtui pieni ihme. Kun koitti aika että Paavo ei ottanut illalla enää Zyprexaa, välitön vaikutus oli ettähän  alkoi nukkumaan yöt. Illalla kävi nukkumaan normaalissa ajassa ja nukkui aamuun saakka. Tarkistukset ja valvomiset olivat poissa.  Tämä tuntuu uskomattomalta mutta on totta.

                      Järkyttävät vieroitusoireet alkavat.

Muutaman päivän kuluttua Zyprexan loppumisesta alkoivat kuitenkin vieroitusoireet. Yleisvointi huononi, vatsan toiminta meni aivan vedeksi ja sitä kesti toista kuukautta. Laihtuminen oli silmiinpistävän nopeaa.Hikoilu varsinkin öisin on valtavaa, sydän hakkaa kuin olisi maratonilla,  mikä tekee nukkumisesta katkonaista.

                                          Optipar loppuu
Optiparin loputtua muutaman päivän kuluttua vieroitusoireet suorastaan hyökkäsivät päälle valtavalla voimalla.
 Olo muuttui levottomaksi, ahdistuneeksi.  Paavo kertoo että koko keho on kauhean jännittynyt ikään kuin puutuisi.  Pahoinvointi on kova, ruoka ei maista.
Paniikin omaisia kohtauksia alkaa tulla.  Tuntuu että elimistö on tehnyt stopin joka suhteessa.
 Nyt  on heti päästävä sairaalaan, hän huutaa ja sormeilee kännykällään 112 tilatakseen ambulanssin olo on niin pelottava.  Ei kuitenkaan paina soittoa.

Yöt menevät kyllä nukkuessa, Zypressan lopettamisen jälkeen onneksi voi nyt nukkua. Mutta aamulla herätessä  Paavo on sekavan oloinnen.  Kerran hän heräsi aamulla klo 6 ottamaan verenpainelääkkeensä  ja meni takaisin nukkumaan.  Minun piti vartioda ettei ottanut niitä uudestaan toisten lääkkeiden kanssa normaaliin aikaan aamulla.

Tuntuu kauhealta seurata vierestä tuollaista tuskaa. Päivästä toiseen peläten, koska hän romahtaa.

                     Epätoivoista avun etsintää
Aamuisin Paavo kulkee edestakaisin huoneissa sormi kännykällä. Olo rauhoittuu päivän kuluessa kun saa elimistönsä toimimaan kunnolla ja iltaa kohti  helpottaa.
  Kerran hän ei enää kestä oloaan vaan soittaa ambulanssin, joka vie hänet psykiatrisen poliklinikan päivystykseen  josta  menee terveyskeskuksen vuodeosastolle.

  15.12.  Vuodeosastolla hänelle ruvetaan antamaan uudestaan Zyprexaa ja Opamoxia.
 Psykiatrian poliklinikan lääkäri on  käskenyt antaa sitä.
  Paavo söi viiden päivän ajan näitä lääkkeitä.
 Kun menen hänen luokseen, Paavo on poissaoleva, nukkuu peitto silmillä nostamatta päätään.  Zyprexa ja Opamox on selvästi aiheuttanut ajattelemisen vaikeutta kun  puheet pyörivät saman asian ympärillä joita hän toistaa koko ajan.  
   Paaavo kertoo myös että hän on alkanut sairaalassa  valvoa iltaisin ja tuijottaa valokatkaisijoita.  Kotona Zyprexa on ollut jo poissa pitään eikä siellä enää ole ollut tätä ilmiötä.
  Käydessäni osastolla yritän kertoa siellä hoitajille näistä lääkkeistä  mutta eivät ymmärrä. En tiedä veivätkö he asiaa lääkärille mikä olisi heidän tehtävänsä.
  Paavo laitetaan viikon kuluttua kotiin.  Lääkkeet jäävät taas pois, niitä ei enää kotona syö.

Nyt suurin osa vähissä olevasta energiasta kuluu nyt siihen mistä hän saa apua.

21.12. Taas soittaa ambulanssin, voimat alkavat olla vähissä,  ja menee terveyskeskuksen vuodeosastolle.  Konsultoivat taas psykiatrian osastoa ja sieltä
 hänelle käskettiin  antaa Optiparia ja Opamoxia. 
  Joulu on tulossa ja Paavo laitetaan  kotiin.

23.12.  Kotona Paavolta jäi taas Optipar ja Omamox pois.
Mutta Optipar laukaisi pahan näköisen ihottuman  Ensin huulet tulevat helakan punaiseksi joka leviää ylöspäin nenän varteen ja silmien ympärille ja poskiin. Samalla valittaa kauheaa jännitystä  kehossaan.
   Punainen väri ikäänkuin paistoi kuultavana ihon alta kuin tuli.  Seuraavana päivänä iho alkoi hilseilemään. Iho tippui hilseenä  ikään kuin suurina kalansuomuina pois parin seuraavan pävän aikana.

25.12. Nyt alkoi taas valvominen ja pelot. Kulkee yöllä edestakaisin ja pelkää milloin tulipaloa, milloin mitäkin uhkaa.

29.12. Neljä  yötä on mennyt eikä ole nukkunut lainkaan. Päivällä ottaa pieniä torkku unia.
  Paavo sanoo että sairaalassa saamansa lääkkeet laukaisivat selvästi hänessä uudestaan unettomuuden ja tarkistelun. 

!6.1. Reilu kaksi viikkoa mennyt eikä Paavo ole nukkunut yhtään yötä.
  Kuljeskelee huoneissa, ottaa jonkin kohteen ja räplää ja tuijottaa sitä. Kun yrittää nukkumaan aivankuin kuminauha vetäisi häntä takaisin liikkeelle.
 Tuo vanha sama ilmiö on tullut takaisin noiden  terveyskeskuksen osastolla saamiensa lääkkeiden takia.

  Minä olen kauhuissani mutta en voi tehdä mitään.  Koska hän romahtaa fyysisesti?   Ajattelen että yöllä hänen täytyy istahtaa hetkeksi tuolille ja torkahtaa kun jalat väsyvät seisomisesta.  Itse nukun melko hyvin ja havahdun välillä tekemään huomioita, missä Paavo on.
  Kun on aamupalan aika Paavo kieltäytyy syömästä. Saan hänet joskus laittamaan jotain pientä suuhunsa jolloin  menee sänkyyn ja nukahtaa pian. Aina ei syö aamulla mitään vaan menee sänkyyn samoihin aikoihin kun minä herään ylös ja herää joskus klo 15-17 aikoihin jolloin syö hieman puuroa ja leipää.  Nesteen juominen on olematonta.  Täytyy jatkuvasti maanitella ottamaan jotain suuhunsa.  Elimistö on lamassa. Vatsa  ei toimi, pissan kanssa on ongelmia, ei oikein tiedä milloin tarvitsisi mennä vessaan milloin on hätä, jos ei mene housut kastuvat.

20.1. Olo on helpottunut. Unettomuus on hävinnyt ja nukkuu hyvin yöt. Pahimmat fyysiset vieroitusoireet alkavat hellittää. Tosin aamuisin on silmiinpistävät sekava ja ahdistunut. Keho ja aivot yrittävät epätoivoisesti lähteä käyntiin yön levon jälkeen.  Joka aamu hän on  lähdössä sairaalaan mutta tietää että ei siellä mitään tehdä olon helpottamiseksi.

Nälkä on aina kauhea, mutta ei silti uskalla syödä kuin minimaalisen pieniä annoksia päivän  mittaan.  Pelkää vaatsan toimintaa joka on aivan stopissa, eihän sinne mahdu mitään kun mitään ei tule poiskaan. Laihtuminen on silmiin  pistävää, 10 kiloa tippunut nopesti painosta pois.
   Huomaan myös että kasvojen lihakset vetävät outoja ilmeitä, silmät katsovat eri suuntiin.
  Paavo on myös alkanut järjestelemään mielessään kuoleman jälkeisiä asioita, puhuu omaisuutensa jakamisesta. On varma että joutuu laitoshoitoon loppuelämäkseen koska ei pysty enää olemaan tällaisena kotona.

Tilanne on toivoton. Apua ei löydy mistään.
  Paavo yrittää yksityistä lääkäriä, mutta ilmeisesti on niin sekaisin kehonsa ja olonsa kanssa että ei osaa siellä valittaa muuta kuin vatsaansa ja saa jotain toimintaa tehostavaa lääkettä siihen.

Lääkkeillä lamaannutettu ja vieroitusoireiden kanssa kamppaileva on pahan olonsa armoilla, kun   ei pysty tekemään  sille yhtään mitään. Kokemus on niin kokonaisvaltainen ettei pysty selittämään tarkemmin omaa tilaansa muille kuin ei sitä itsekään äymmärrä.


25.2. Paavo on aivan väsynyt ja loppuun palanut. Ei syö eikä juo paljoakaan. Suihkussa ei ole jaksanut käydä kuukauteen.  Päivät kuluvat sängyssä makaamalla.  Ulkona ei ole jaksanut käydä lainkaan. Lääkkeiden vieroitusoireisiin kuuluu aloitekyvyttömyys, halua olisi mutta ei kykyä fyysisiin suorituksiin.
  Pahinta on pelkotilat, joita nämä fyysiset oireet aiheuttavat. Kehon hallinta on hukassa, olo on jojoilua hyvän ja huonon välillä.

Tällaisen huonon vaiheen aikana olo on niin kauhea että tilaa taas ambulanssin ja menee ensiapuun.

Poliklinikan  lääkärille on jo sovittu aika  jolloin Paavo laitetaan kotiin odottamaan sinne pääsyä.



                     Jatkuu seuraavaksi:
                                                       Kolmas psykiatrian  osastojakso  alkaa.