Marjatan päiväkirjamerkintöjä Paavon matkasta

psykiatrisessa järjestelmässä

                            BLOGI 2

KUN JÄRJESTELMÄ IMAISEE ITSEENSÄ SE EI HELPOLLA SIITÄ LUOVUTA POIS

ENSIMMÄINEN HOITOJAKSO PSYKIATRISELLA OSASTOLLA

Paaavo on psykiatrisessa sairaalassa. Soittelemme päivittäin joskus montakin kertaa toisillemme ja kerromme kuulumiset. Työni takia käyn usein Vammalassa ja samalla poikkean aina Paavon luona.

   Olen selvillä reaaliajassa mitä osastolla tapahtuu päivittäin.

11.3. Sovimme puhelimessa että menen käymään hänen luonaan.

  En ole varma mitenkä osaan sinne, osasto on sairaalan sivusiivessä, joten sovimme että hän tulee aluesairaalan kahvioon ja tapaamme siellä.

   Kahviossa minua on vastassa Paavo ja yllätykseksi myös hoitaja hänen mukanaan. Halaamme toisiamme näkemisen ilosta kuten meillä yleensä on tapana. 

  Käännyn hoitajan puoleen ja kysäisen, että onko tämä niin sokkeloinen talo että opas on täytynyt lähteä mukaan. Hoitaja toteaa nauraen että meillä on tällainen tapa täällä. Tapa? Jokin outo liikahtaa ajatuksissani, jahaa, onhan tämä ensimmäinen kosketus ikinä psykiatriseen sairaalaan.

   Lähdemme käytäviä pitkin osastolle Paavon huoneeseen. Osaston ovi on lukossa ja hoitaja avaa sen vilauttamalla jotain kapulaa. Ihmettelen taas että onko täällä ovet lukossa, eihän sairaalassa ne yleensä ole. Täällä on sellaisia potilaita jotka karkailevat, saan vastauksen. 

   Mihinkähän joukkoon Paavo on oikein joutunut?

               Hoito aloitetaan vaihtamalla lääkkeet

Huoneessaan Paavo alkaa kertomaan mitä hänelle täällä kuuluu.

Heti osastolle saavuttuaan laitetaan lääkelista uusiksi.

   Täällä käytetään parempia lääkkeitä oli lääkäri sanonut. Fluanxol poistettiin ja tilalle laitettiin heti Risperdahl ja Mirtatzapiini. Myös Opamoxia annetaan myös useasti päivässä.

   Osastolla on sellainen käytäntö että hoitaja jakaa lääkkeet ruokailun yhteydessä ja valvoo vieressä että varmasti nielaisee lääkkeen. Kun Paavo kertoo tällaista, hämmästelen mielessäni, en ole koskaan missään muualla nähnyt tai kuullut että aikuisia ihmisiä täytyy paimentaa tällä tavalla ottamaan lääkkeensä. No, talo elää tavallaan, päättelen.

13.3. Paavo soittaa.

Olo on surkea. Sydän tykyttää niin että ei tahdo saada nukuttua. Hoitaja tuo yhden aikaan yöllä Tenoxia. Eilen iltapäivällä sai propralia viiden aikaan. kun sydän tykytti niin ja hiki pukkasi pintaan.

15.3. Vierailulla.

Osastolla on tapana että kun menen sinne hoitaja tulee usein huoneeseen. Se on hyvä käytäntö, asioista voi jutella puolin ja toisin. Nyt kyselen Paavon hoidon suunnitelmista ja mitä täällä oikein hoidetaan. Paavo on sairaalassa enkä minä tiedä miksi hän on siellä. Hoitaja sanoo että Paavolla on masennus ja sitä hoidetaan.

Kun hoitaja lähtee totean että vai masennus sinulle on annettu. Paavo näkyy olevan diagnoosista yhtä pihalla kuin minäkin. Mutta lääkärin sana on näin ja se on täällä laki, sanoo Paavo.

   Paavo kertoo että Mirtatzapiini lääkettä on nostettu. Olo on kuin maratonilla juoksisi koko ajan. Jalkapohjatkin ovat muuttuneet oudon tunnottomiksi ja hiki virtaa niin että sukat ovat litimärät.

   Osastolla on myös sellainen tapa että jokainen joka haluaa voi käydä illalla ennen kymmentä hoitajien huoneesta hakemassa Opamoxia yöksi. Paavo kertoo että siellä on joka ilta jono. Samalla hoitaja toivottaa hyvää yötä.

   Ajettelen, että onpa talossa jännä käytäntö saada potilaat nukkumaan.

16.3. Soitto.

Kerron että kotona on ollut lumenluontia pihassa ja olen leiponut sämpylöitä.

   Paavo kertoo että on tullut uusia oireita. Öisin hän pelkää tukehtuvansa nukkuessaan ja että ei enää heräisi. Myös käden liike on muuttunut kummalliseksi ihan kun se ei oikein tottelisi.

   Kysyn että oletko kertonut hoitajille näistä. Joo, mutta ne sanoo että kaikki oireet johtuu siitä että olen jäänyt eläkkeelle.

 

21.3. Sovimme puhelimessa että tulen käymään.

Silloin Paavolle tulee kova hätä siitä että mitäs jos matkalla tapahtuu jotain ja sinä kuolet, kuka sitten hoitaisi taloa? Kuka siitä ilmoittaisi minulle että tietäisin? Olisiko parempi että et lähtisi, liukastakin taitaa olla. Rauhoittelen että tie on tuttuakin tutumpi kyllä minä pääsen perille.

Kun saavun osastolle edessäni on muuttunut mies. Olemus on krapulaisen tokkurainen. Liikkeet toimivat jähmeästi ja olemus on haparoiva ja hidas.

   Paavo kertoo kuulumisiaan. Vatsan toiminta on tehnyt stopin saa siihen luumumehua. Myös Laxoberonia annetaan päivittäin. Sitten Paavo alkaa kertomaan kuinka hänen täytyy tarkastella vessan valoja aina uudestaan ja uudestaan eikä tahdo päästä vessasta pois. Sitten minä pelkään että mitäs jos lääkekipot syttyvätkin roskiksessa palamaan?

   Nyt ne käskee minua täältä kotilomalle. Kotiloma kuulostaa järkyttävältä sanalta. Aivan kuin tämä olisi nyt asunto josta käydään kotona lomalla ja sitten tullaan takaisin asumaan.

24.3. Haen Paavon kotilomalle.

  Kotiin tultuaan Paavo sanoo että onpas jotenkin epätodellinen olo.   Keittiöön mennessä häneen iskee pelot. Patalaput liesituulettimen päällä voivat pudota levylle ja ne syttyvät palamaan ja polttavat koko talon. Yksi patalappu todella roikkui liesituulettimen reunan yli. Sitten hän huomasi tulitikkuaskin. Mitäs jos sekin putoaa levylle ja syttyy palamaan?

   Työhuoneeseen mentyään Paavo huomaa taskulampun ja rivin tyhjiä pattereita jotka odottavat hyllyn reunalla kierrätykseen menoa. Ne pitää kiireesti asettaa niin etteivät kosketa toisiaan. Jos joku menee niitä lähelle ne siirtyvät toisiinsa kiinni ja syttyvät palamaan? Olo on kuin hätääntyneellä häkkieläimellä.

   Alan todella ihmettelemään tilannetta. Ei Paavo ollut näin sekava ja tokkurainen ennen. Hän on nyt sairaalassa hoidossa, jossa pitäisi tutkia mistä oikein kaikki hänen oudot vaivansa johtuvat. Nyt niitä tulee koko ajan lisää.

26.3. Soitto.

Paavo kertoo että Mirtatzapiini lääkettä on nostettu ja saa nyt niitä kaksi pilleriä.. Hänellä on myös kerrottavaa uusista oireista. Nyt on ruvennut reisissä olemaan kovia kramppeja öisin ja nukkuminen on pätkittäistä. Nopea sydämen tykytys pitää hereillä, pelottaa, mitäs jos sydän lakkaa toimimasta?

   Kysyn että onko hän ulkoillut. Täällä käydään hoitajan kanssa ryhmässä ulkona kävelemässä. Minä olin mutta en mene enää. En minä ole mikään pikkulapsi hoitotarhassa joita viedään ulos jonossa.

   Olen käynyt joskus kaupassa ja vähän kävellyt mutta minä pelkään että jos kukaan ei tule aukaisemaan ovia sisään tullessa ja käytävältä loppuu happi, en uskalla lähteä.

1.4. Nyt nostetaan Risperdal lääkettä

                     Paavo tulee pääsiäislomalle

Kotiin tullessa pystyn havainnoimaan hänen todellisen kuntonsa. Sairaalassa kun makaa vain sängyssä ja liikkuminen on kävelyä syömään ja ulos, en pysty havainnoimaan kuin kapealta osalta.

   Nyt olen suorastaan kauhuissani millaisessa kunnossa Paavo on. Vessareissut ovat tulleet ongelmaksi. Sängystä ylös noustessa huimaa. Pelkää virtsaumpea, on hädän tunne mutta kun menee vessaan ei tulekaan mitään. Kun nousi sängystä tuli pissa housuun eikä kerinnyt vessaan asti. Tämä toistui muutaman kerran. Nyt hän ei pysty enää kontrolloimaan normaalia elimistönsä toimintaa. On todella pelokas ja hätääntynyt itsekin tilanteesta, koska pitää mennä vessaan ja koska ei, tätä hän nyt alkaa pohtimaan päivittäin.

   Kesken loman Paavo soittaa osastolle. Kertoo että täytyyköhän hänen tulla aikaisemmin sinne kun olo on niin tokkurainen ja paha. Kertoi että pelkää ettei yöllä enää herää kun vaimokin nukkuu niin sikeästi, jos jotain tapahtuu eikä itse kykene enää toimimaan.

   Osastolla ei selvästi ymmärretä tilannetta vaan kehotetaan vaan olemaan kotona loma loppuun.

Sähkömies hälytetään pääsiäispäivänä

 

Talon toiminnasta huolehtiminen on ollut Paavon hommia. Tapansa mukaan hän nytkin katselee että kaikki on kunnossa. Hän huomaa kuitenkin että alakerran pesukoneen pistorasia on selvästi vinossa, se varmaan hölskyy ja kipinöi ja sytyttää tulipalon.

   Sähkön pelko hyökkää niin kovaksi että hän aikoo soittaa sähkömiehen katsomaan sitä. Yritän estää, että eihän pääsiäispäivänä kukaan sähkömies ole töissä, ei siinä katkaisijassa ole sellaista vikaa joka tarvitsisi kiireellistä korjausta. Pelko on kuitenkin kova ja Paavo löytää jonkun yksityisen sähkömiehen jolle soittaa. Hän osaa kertoa tilanteen niin vakavaksi että sähkömies tulee saman tien katsomaan. He menevät alakertaan ja tulevat pian takaisin. Ei sähkömies ota käynnistään mitään korvausta vaan toivottaa hyvää pääsiäistä.

   Paavo kertoo että se sanoi ettei siinä ollut mitään vikaa mutta laittoi jotain teippiä. Nyt Paavolle tuli uusi pelko että teippi syttyy palamaan

  Ei se ymmärtänyt mitään sen päälle, ihan selvästi pistorasia on vinossa mutta eihän sellaista teipillä voi korjata Paavo tuhahtaa ärtyneenä.

   Ymmärrän, että lääkkeet ovat hämärtäneet Paavon aistihavaintoja. Olihan Risperdalia juuri nostettu ennen kotilomalle lähtöä.

  Sähkön kova pelko on kuitenkin leimahtanut. Paavo valvoi aamuyöhön asti keittiössä vahtimassa hellaa. Kun pyydän häntä nukkumaan, hän sanoo että ei pysty muistamaan onko hellan katkaisija jäänyt päälle vai ei. Kun yrittää tulla sänkyyn täytyy taas katsoa onko hella päällä ja jää sitä tuijottamaan. Käy myös useamman kerran alakerrassa tarkastamassa ettei pistorasia ole syttynyt tuleen.

  Muuten päivät kuluvat pääasiassa sängyssä maatessa. Makaamisen katkaisee ruokailut, olen laittanut perinteisiä pääsiäisherkkuja, lammasta, mämmiä ja pashaa. Kerran käymme ulkona kävelemässä metsässä. Paavon tekisi mieli hiihtämään mutta nyt tasapaino on niin huono että ei pysyisi suksilla pystyssä.

   Vien Paavon takaisin osastolle.

                                                             Jatkuu

Marjatan päiväkirjamerkintöjä Paavon matkasta psykiatrisessa järjestelmässä

                                     

Marjatan päiväkirja Paavon matkasta psykiatrisessa hoitojärjestelmässä

                    BLOGI 1



KUN JÄRJESTELMÄ IMAISEE ITSEENSÄ SE EI LUOVUTA HELPOLLA SIITÄ POIS.

Olen Marjatta ja puolisoni on Paavo. Nimemme eivät ole varsinaisia kutsumanimiämme.  Tässä blogissa on  tietoa, jota on kirjoitettu  potilasasiakirjoihin  ja on siksi salassapidettävää.    Siksi henkilöiden identiteetit eivät ole tunnistettavia.
   Asumme  itse rakentamassamme  talossa pienellä paikkakunnalla Pirkanmaalla. Paavo on tehnyt elämäntyönsä  lasten ja nuorten parissa. Omat lapset ovat saaneet hänestä hyvän ja huolehtivan isän,  vaimo luotettavan rinnallakulkijan, jonka kanssa arki sujuu yksi yhteen. Yhdessä myös vapaa-aikoina  harrastamme mökkeilyä, luonnossa liikkumista  ja pidämme ihmissuhderyhmiä ja koulutustilaisuuksia.
  Tämän päiväkirjatarinan tapahtumien  alkaessa Paavo oli jo siirtymässä eläkkeelle  kun  hänet tempaistiin psykiatrisen hoitojärjestelmän ihmeellisiin ja outoihin kiemuroihin.  Hänelle kävi kuten monelle muullekin on käynyt, että kun järjestelmä imaisee itseensä se ei luovuta helpolla siitä pois.     


 

                                    TÄSTÄ KAIKKI ALKOI

                         

Paavo sai TAYS:in lääkäriltä Terbinafin nimistä lääkettä pitkäaikaisen kuurin kynsisieneen.

Sikainfluenssaa vastaan järjestettiin yleisiä rokotustilaisuuksia. Paavo mietti pitkään voisiko hän mennä ottamaan rokotuksen kun syö Terbinafiinia, se on lääke jonka käyttö kielletään erittäin monen muun lääkkeen kanssa. Hän meni kuitenkin rokotuspaikalle ja kysyi hoitajalta asiaa. Eipä sairaanhoitaja osannut siihen mitään sanoa mutta suositteli rokotusta.

  Muutaman viikon kuluttua alkaa voinnissa tapahtua muutoksia. Jatkuvat vatsavaivat ja kipu joka kohdistui pienelle alueelle vatsan yläosaan alkoivat kiusata. Kummallinen täysinäisyyden tunne ja oksettava oli olivat päivittäisiä haittoja. Jalat ja kädet suorastaan juoksevat vettä hikoilusta. Sydämen rytmihäiriöt tulivat myös muukaan oireisiin. Sitten alkaa ilmestyä kutiavia punaisia ihottumaläiskiä sääriin ja selkään.

   Psyykkisessä voinnissa tapahtuu myös romahdus. Ylenmääräinen huolestuneisuus ja pelot tulevat elämään. Paavo on kodin talonmiehenä aina huolehtinut siitä että talo toimii normaalisti, tekniikka pelaa ja viat korjataan. Nyt tässä alkaakin jokin tökkiä. Omakotitalossa alkaa ilmetä yllättävän paljon kaikenlaisia vikoja ja pelko, että kaikki ei toimisikaan kunnolla.

  Paavo epäilee että sienilääke tekee tällaista. Jospa tuolla influenssarokotuksella oli sittenkin laukaiseva vaikutus että kunto huononee äkkiä.

                  Terbinafinin pakkauseloste kaivettiin esille

Pakkausselosteesta löytyikin tuttua tekstiä. Lääkkeen vakavat haittavaikutukset ovat selittämätön pitkäaikainen pahoinvointi, väsymys, vatsakipu mahan oikeassa yläkulmassa.

Muita haittavaikutuksia on mm. täyteläisyyden tunne, pahoinvointi, ripuli, vatsavaivat, punoittava kuiva ihottuma.

Hyvin harvinaiset haitat psyykkiset oireet, ahdistuneisuus, masennus.

   Paavo menee uudestaan TAYS:sin lääkärin vastaanotolle, nuo ilmaantuneet psyykkiset oireet huolestuttavat erikoisesti.

Lääkäri kertoi, että hän tekee juuri tutkimusta Terbinafin lääkkeestä ja on perehtynyt siihen hyvin. Hän myönsi että psyykkiset oireet voivat olla mahdollisia tämän lääkkeen käyttäjillä. Asia jäi kuitenkin siihen eikä siihen koskaan palattu uudestaan.

                        NYT ALKAA LÄÄKEKIERRE

Olo on jatkuvasti sietämätön, paha olo ja kovat vatsakivut alkavat viedä vointia alaspäin. Ihottumat kiusaavat ja päivittäinen hikoilu lisäävät tuskaisaa oloa.

                  Paavo tilaa ajan Koskiklinikan lääkärille

Olo on kuitenkin sellainen että pyytää minua kuskiksi koska ei oikein uskalla lähteä liikenteeseen tuossa kunnossa.

  Vastaanotolta Paavo lähtee pois mukanaan lääkeresepti Opamox kolme kertaa päivässä. Lääkäri toteaa myös että mitään SSRI-lääkkeitä ei kannata tähän ruveta syömään. Mielenkiintoinen kommentti lääkäriltä. Eipä hän sanoessaan näin tiennyt että juuri tämän potilaan elämä pilataan juuri näillä lääkkeillä. Lääkkeet synnyttävät myös riippuvuuden ja tulevat vuodet ovatkin yhtä kärsimystä mm. vieroitusoireiden takia.

                        Terveyskeskus – lisää lääkettä

Opamoxit eivät auta yhtään varsinaisiin fyysisiin oireisiin. Vatsakipujen ja muiden oireiden jatkuessa Paavo menee terveyskeskukseen.

  Opamoxin vaikutus näkyy selvästi olemuksessa ahdistuneisuutena, väsymyksenä ja tokkuraisuutena, niinpä terveyskeskusläääkäri pitää tapausta psyykkisenä ja kehottaa menemään psykiatrin vastaanotolle. Apu minkä Paavo saa käynnistään on Sepram resepti.

                       Psykiatrin vastaanotolla – lisää lääkettä

Psykiatri lisää lääkettä ja Paavo saa Fluanxol kaksi kertaa päivässä. Psykiatri lääkäri ottaa myös puheeksi aluesairaalan psykiatrisen osaston jonne Paavo voisi mennä tarkempiin tutkimuksiin. Hän kehuu kuinka se on hyvä osasto ja siellä saisi asiantuntevaa ja hyvää hoitoa hänen tilanteensa selvittämiseksi.

               Kutsu vatsatutkimukseen Vammalan aluesairaalaan

Olo on nyt sellainen että Paavo ei pysty kotona tekemään tutkimukseen liittyvää vatsan tyhjennystä vaan pyytää päästä osastolle jo edellisenä iltana. Vessakäynnit tuottavat ahdistusta, jatkuva kipu vatsassa, kuvottava olo ja turvotus alkavat väsyttämään ja tekee olon tuskaiseksi.

  Lääkkeet, Opamox, Sepram, Fluanxol pitävät yllä lamaannuttavaa oloa, käytännön toiminnot ovat muuttuneet takkuisiksi eikä niihin saa enää oikein otetta. Mikään ei suju, joka puolella alkaa näkyä erilaisia uhkia ja vikoja. Paavo on luonteeltaan synnynnäinen murehtija joka reagoi herkästi asioihin valittamalla. Olo on jotenkin outo ja väsynyt joka pelottaa. Päivät alkavat kulua paljolti sängyssä.

Vammalassa tehdään vatsatutkimustutkimus. Sieltä Paavo ohjataan suoraan psykiatriselle osastolle juuri noiden voimakkaiden psyykkisten oireiden takia.

 

                          OCD -  PAKKO-OIREINEN HÄIRIÖ

                           

Paavo kuuluu siihen ihmisryhmään jolla on OCD. Se on ollut aivan nuoruudesta lähtien jollain tavoin elämässä mukana. Joka päiväisessä arkielämässä se ehkä näyttäytyi ylenmääräisenä huolehtimisena ja sähköpelkona. Toisaalta perhe koki hyvin turvalliseksi olonsa kun isä piti niin hyvää huolta siitä että kodissa kaikki on hyvin.

  Paavon pappa on ollut sähkölaitoksella töissä 1900-luvun alkupuolella jolloin sähkön käyttö alkoi Suomessa yleistyä. Ilmeisesti sieltä on periytynyt jotain pelkoa joka on vaikuttanut persoonallisuuteen ja reagointitapaan. Sähköjohdot ja katkaisimet olivat Paavon erityisen tarkkailun kohteena. Pakko-oireisiin kuuluvat pakkotoiminnot hän suoritti niin että niihin ei kukaan kiinnittänyt huomiota, jos niitä edes silloin vielä oli olemassakaan. Kunnes lääkkeet joita hänelle alettiin pakkosyöttämään masennuksen hoidossa laukaisivat ilmiön kovaksi.

                           Mitä OCD ja pakkomielteet ovat

OCD:n aiheuttamat pakkomielteet ovat ennen kaikkea ihmisen itsepintainen käyttäytymismuoto, määrätynlainen tapa reagoida ympärillä oleviin ilmiöihin ja omiin ajatuksiinsa. Se ei ole sinällään sairaus.

  Sairaudeksi OCD tulee silloin kun se alkaa hallitsemaan elämistä liikaa. Sitä voisi verrata pitkäaikaiseen alkoholi käyttöön, sitä käyttävät monet ilman sen kummempia haittoja mutta joillekin alkoholi ottaa vallan ja rupeaa määräilemään elämää.

Psykiatrian professori Edn B. Foa Pensylvanian yliopistosta ja kliininen psykologi Reid Wilson määrittelevät pakko-oireista käyttäytymistä näin:

  Pakkomielteet ovat ajatuksia ja mielikuvia, jotka aiheuttavat pahaa oloa ja pelkoja. Pelot liittyvät aina fyysiseen ympäristöön mukana on pelkoa jostain tulevasta onnettomuudesta.

Pakkomielteillä on aina tietty ahdistus ja ihminen pelkää aina tiettyä seurausta. Pakko-oire ei ole yleistä ahdistusta.

  Pakkomielteisen on vaikea saattaa asioita päätökseen koska ajatuskulku pyörii samojen huolien ja ajatusten ympärillä, kun huolestuu ei pysty lopettamaan. Tähän liittyy myös että epäilee tavallistenkin yksinkertaisten arkipäiväisten asioiden suorittamista mikä johtaa uudelleen ja uudelleen tarkistamiseen.

  Pakkomielteiset uskovat että heidän pelkonsa pohjaavat todellisuuteen, mikä toisaalta pitää kyllä paikkansa, koska ajatus ja pelko syntyy fyysisessä ympäristössä olevasta asiasta, pelon voi nimetä selvästi ja siitä johtuvat pelottavat ajatukset ja mielikuvat ovat selvästi nimettävissä.

(Kirja: Kerrasta poikki.Vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista. Lyhytterapia – instituutti Oy)

        OCD hukkuu monien muiden psykiatristen diagnoosien joukkoon

Lääkärit eivät tunnu tietävän tästä aika yleisestä haitasta kovinkaan paljoa, eivät aina osaa tunnistaa OCD persoonallisuuspiirteitä potilaissaan, tai jos tunnistavat eivät osaa hoitaa muuten kuin tarjoamalla lääkkeitä, jotka vain lisäävät bensaa liekkeihin. Diagnoosit ovat usein vääränlaisia, joskin sen koulutuksen mukaisia jota lääkäreille opetetaan.

  Pakkomielteet kun ovat ajatuksia, uhkakuvia ja mielikuvia ei esim. harhaluuloisuus diagnoosi tunnu väärältä. Mutta jos sen taustalla onkin OCD persoonallisuus, nykymuotoinen pillerihoito ei kyllä persoonallisuutta voi parantaa eikä muuttaa. Siksiköhän niin monet psykiatriset potilaat pyörivät sairaanhoitojärjestelmässämme lääkittyinä vuosikausia tullen vuosi vuosi vuodelta vain huonompaan kuntoon. Lääkkeiden syönti tuo yhä uusia oireita ja sairauksia joita lääkitään taas uusilla lääkkeillä.

  Masennus on nykyään niin yleinen työttömyyden aiheuttaja ja ennen aikaiselle eläkkeelle ajava sairaus että herää suuri kysymys siitä, että onkohan lääkärikunta luisunut jotenkin väärille raiteille tämän suhteen. Hehän tämän masennusbuumin ovat aiheuttaneet, koska yksikään ei syrjäydy pois työelämästä ilman heidän lausuntojaan ja todistuksiaan. Jokaisen sairaus diagnoosin saaneen ihmisen takana on aina lääkäri jolla on valta määritellä hänen kohtalonsa.

  Sopii myös kysyä kuinka moni psykiatrisen diagnoosin saaneella on jokin fyysinen, lievä neurologinen haitta joka ohjailee ihmisen toimintaa. Sanoin haitta, koska sairaudesta ei ole kysymys vaan ehkä jo synnynnäisestä elimistön toimintatavasta joka heijastuu myös ajattelun ja tunne-elämäm alueelle.

                                                                         Jatkuu