Marjatan päiväkirja Paavon matkasta psykiatrisessa hoitojärjestelmässä

                                       BLOGI  9

  KUN JÄRJESTELMÄ IMAISEE  SISÄÄNSÄ SE EI HELPOSTI PÄÄSTÄ SIITÄ POIS 



                    Paavo heitetään taas uudestaan  hoitoputkeen.

Neljä vuotta Paavo on saanut  viettää tavallista normaalia kotielämää ja nauttia harrastuksistaan  noiden kauheiden osastojaksojen jälkeen.
  Masennuksesta  saatika psykoottisuudesta  jotka diagnoosit hän sai sairaalassa ei ole näkynyt  merkkejä millään tavoin. Lääkkeitä ei ole näkynyt dosetissa koko aikana paitsi verenpainelääke pilleri.

 
                              Lääkkeet tulevat takaisin

Sitten Paavo joutui sydämen pallolaajennukseen.
 Sen seurauksena tulee uusi lääke  kolesterolilääke.
  Aikansa näitä syötyään alkoi  jalkoihin, selkään ja päänahkaan ilmestyä punaisia läiskiä jotka kutisivat voimakkaasti. Myös omituinen särky lihaksissa alkoi haitata.
  Kun Paavo jatkuvasti valitteli näitä ja ne alkoivat todella olla jo vaivan asteella, aloin epäillä että kolesterolilääke tekisi tätä.
   Itse olen syönyt myös tuota lääkettä ja minulle se teki kutinaa käsivarsiin ja lihassärkyä. Kerroin epäilystäni Paavolle mutta silloin hän ei vielä tehnyt mitään muutoksia lääkkeeseen. Lääkäri oli pelotellut  kovasti kuolemalla jos näitä lääkkeitä ei syö.

Ihottuma alkoi kuitenkin muuttumaan rakkulamaiseksi ja se leviää koko selkäänkin. Päänahka kutinan lisäksi hilseili paksuina suomuina.  Keskellä yötä piti herätä rasvaamaan joka paikkaa. Nukkumaan pystyi sellaisia 2-3 tunnin pätkiä kerralla joskus oli täysin unettomia öitä.

Paavo käy lääkärissäkin mutta sieltä tulee vain kortisonirasvoja, jotka eivät paranna ihottumaa.  Eipä tietysti niin kauan kun ihottuman aiheuttaja on elimistössä.

  Kehotan lopettamaan kolesterolilääkkeen, vaikka vain vähäksi aikaa ja katsoo mitä tapahtuu.
  Ja niinpä käy kuten arvelinkin, että ihottuma ja kutina alkaa hiljalleen hävitä.
  Mutta unirytmi on kerinnyt mennä sekaisin eikä yöuni palaudukkaan enää takaisin.

  Pian Paavo alkoi pelkäämään nukkumista. Tässä stressitilanteessa univelkaisena Paavolle tyypillinen  pakko-oireinen tarkistuspakko alkaa myös voimistua ja sekin häiritsee nukahtamista.
   Hän kertoo pelkäävänsä  öitä siksi että kun ei saa nukuttua niin ei tahdo väsyneenä jaksaa tehdä normaaleita tarkistuksia ja katsoa että kaikki kodin sähkölaitteet ovat pois pistokkeista, hella ei ole päällä ja ovet ovat lukossa ja mitä kaikkea muuta tähän  iltarituaaliin kuuluukaan.


                            Paavo menee ensiapuun
 11.8. Päivystävä lääkäri toteaa että on väsyneen oloinen mies.  Keskustelee asiallisesti, ajatuksen juoksu on loogista. Ei hermostuneisuutta, ei psykoottisuutta, ei suisidalisuutta. Masentuneeksikaan ei itseään koe.

  Lääkäri lähettää terveyskeskuksen vuodeosastolle.


                   Paavo muutetaan paperipotilaaksi
Terveyskeskuksen vuodeosastolla luetaan Paavosta kirjoitettuja aikaisempia potilasmerkintöjä. Psykitrisella osastolla saadut masennukset ja pykoottisuudet  tulevat esille. Vaikka näistä on kulunut monta vuotta, Paavo nähdään vuodeosastolla  nyt edelleen tällaisena potilaana. Mihinkään muuhun johtopäätökseen en voi tulla kun selviää miten häntä hoidetaan.

                                    Tehdään sairaalapersoona
Tutut lääkkeet haittavaikutuksineen tulevat taas osaksi Paavon elämää. Alkaa uusi lääkeputki kierre,  Imovane, Cipralex, Opamox.
  Elimistö on ilmeisesti aiemmista lääkejaksoista herkistynyt koska näiden lääkkeiden haitat alkavat näkyä välittömästi. Univäsymyksen lisäksi olo käy ahdistuneeksi ja tuskaiseksi. Sitten lisätään iltaan Ketipinor eli Seroguel jonka vähentämisen takia hän  jo kerran joutui osastohoitoon.

13.8. Menen vierailulle.
Siellä makaa taas muutettu mies. Äärimmäisen väsyneen ja velton oloinen, puheet sekavia. Alkaa puhumaan että täytyy ruveta järjestämään hänen hautajaisiaan, koko kehossa on kauhea jännitys, jalat ja kädet hiestä märät. Ei kestä tällaista.

14.8. Vierailulla.
Paavo kertoo että ei ole käynyt suihkussa vaikka on hiestä märkä koska ei osaa käyttää suihkua. Neuvon miten suihku toimii.
 Ilmastoinnin hurina vaivaa myös niin ettei saa yöllä nukuttua, tuntuu kuin tyynyn alla porattaisiin.  Kun valittaa hoitajille he sanovat vain että ei ilmastointia voi pois ottaa.
 Tajuan heti että nyt ovat taas lääkkeet laukaisseet vanhat oireet esille. Opamox ainakin herkistää aistitoimintoja. Muistan kuinka edellisellä kerralla television äänet, keittiöstä kuuluvat astioiden kilinä ärsyttivät kuuloaistia  ja seinällä näkyi valokirjaimia.

  Paavo kertoo myös että hän odottaa paikkaa  psykiatriselle osastolle. Kysyn että miltä tuntuu mennä taas sinne. Täytyykö sinne mennä että saa unirytmin kuntoon?  Turha kysellä, kumpikin tiedetään sanomattakin se. Paavo on tuntunut "lyövän hanskat tiskiin", tehkööt mitä vaan, mutta apua tähän täytyy saada.   Ei täälläkään makaaminen mitään auta.

Mutta pienellä paikkakunnalla ei ole muuta vaihtoehtoa tarjolla.
 Kotiin?  Ei tuollaisessa lääkepökkyrässä uskalla lähteä kotiin, kuka siellä auttaisi? Puhuihan Paavo jo hautajaistensa järjestelemisestä, ei  kotiin kuolemaan  tällaisessa kunnossa.

 Juttelen hoitajien ja lääkärin kanssa. Osastolla ei tiedetä mitä pitäsi tehdä. Sanon että lääkkeet tekevät tällaista, se on minulle tuttu ilmiö edellisiltä kerroilta.
   Mutta lääkäri ei tunnu tajuavan että heidän lääkkeensä muuttavat ihmisen olemusta näin radikaalisti.

                Siirretään vuodeosastolta psykiatriselle osastolle
 15.8. Hoitajat sanovat että menevät hakemaan pyörätuolia jolla viedään pihan poikki.
 Silloin ihmettelen  että mitä  on tapahtunut näin äkkiä Paavon fyysiselle liikkumiselle. Juurihan me oltiin ennen sairaalaan tuloa mustikkametsässä eikä silloin ollut mitään ongelmia liikkua.
 Hoitaja toteaa että hän valittaa että ei jaksa kävellä pihan poikki kun voimat ovat niin vähissä.

 Niinpä.  Tämä on jo neljäs kerta kun Paavoa viedään tutulle osastolle. Jo tämä ajatus  mennä osastolle josta ei ole muuta kuin huonoja kokemuksia lamaannutta varmasti.   Ja kyllä fyysinenkin olemus on aika huteran oloinen. Tartun Paavoa kädestä ja lähdemme kävelemään.

 Nyt minulle alkaa nämä lääkkeet muodostumaan mielessä epänormaalia suuremmaksi peikoksi. Ne ovat alkaneet tulla jopa yöuniin.
  Eihän tällainen voi olla totta! Kolesterolilääkkeen aiheuttaman ihottuman takia unettomuudesta kärsivä ihminen kun lähtee hakemaan apua  hänet huumataan taas uudestaan sekavaksi lääkepökkyrään.
  Silläkö he luulevat unirytmin palautuvan? 

Miksi lääkäreille on annettu tällaiset  työkalut käyttöön jonka vaikutuksia he eivät potilaissaan näe eivätkä ymmärrä?



                    Seuraavaksi
                   Neljäs hoitojakso psykiatrisella osastolla